Kun muistelen intialaisen isoäitini iloisen värisiä sari-pukuja, suupieliin pyrkii väkisinkin hymy. Hän laittoi viisimetriseen asuunsa päivän mittaan solmuja merkiksi siitä, mitä päivän mittaan pitäisi muistaa. Illalla osa solmuista oli vielä tallella, mutta iloinen isoäitini naurahti: ”Ehtiihän niitä solmuja huomennakin purkamaan!” Yritän työssäni säilyttää saman kepeyden ja ilon. Minusta värikkään sarin hulmahdus auringon säteissä on niin kaunista, että halusin tuoda ILO-kukkaan samanlaista tunnelmaa. Tällä korulla haluan myös tuoda yritykseni arvomaailmaa esiin, sillä mielestäni rakkaus ei tunne rajoja!
